kiireinen poika

Viime päivät ovat olleet hyvin kiireisiä. Olemme aloittaneet pentukoulun ja lisäksi kamppailen siisteyskoulutuksen kanssa. Sattuu nääs pieniä vahinkoja edelleenkin, joten moppi on yhä tanassa kylppärin seinää vasten.

Alan vähitellen ymmärtää, miksi lapset inhoavat koulunkäyntiä - tai en oikeastaan ole asiasta ihan varma. Olen vain kuullut semmoisia huhuja. Oli miten oli, henkilökohtaisesti pidän tämä kouluhuuhatusta ylen väsyttävänä puuhana. Ensin pitää patikoita ainakin 10 min. lähimmälle juna-asemalle, joka tietysti on täynnä väkeä ja haisee. Hissi varsinkin. Kun meitikkakaan ei kerran saa pissiä sisätiloissa, niin miksi sitten ihmisten annetaan kuseskella pitkin seiniä? On se niin väärin...

Olen edelleenkin oikea jänishousu enkä millään uskalla nousta junaan omin voimin. Mamin pitää kantaa minut sisään ja se saa hänet puhisemaan ankarasti, mikä on ihan ymmärrettävää. Olenhan jo kokonaiset 16 kiloa. Mami on vakuuttunut siitä, että meitikan on kohtsillään patikoitava junaan ihan omin voimin. Mitä siitäkin tulee? Pelkkä ajatus on kauhistuttava!

Palatakseni takaisin tähän koulujuttuun... Rämisevän junamatkan jälkeen saavuimme keskusrautatieasemalle - hu - joka on todella hirmuinen paikka. En tiennytkään, että maailmassa on niiiiin paljon ihmisiä! Ja sitten piti hypätä bussiin. En ollenkaan pidä bussilla matkustamisesta. Ne ovat aina liian täynnä ja kuumia eikä ilmakaan kierrä ollenkaan. Ihmiset ovat kuin sardiinit purkissa ja tunkevat ihan nenätuntumaan huolimatta siitä, että saan istua mamin polvella. Onneksi. Muuten sotkisivat meitikan jalkoihinsa.

Tähän verrattuna itse koulunkäynti oli aika helppo juttu. Kunhan vähän haistelin parin muun pennun takamusta, tein pari hätäistä sinnepäin mennyttä "istu" harjoitusta, nuolaisin ymmärtäväisesti mamin naamataulua ja siitä hyvästä hotkin tonnin lihapullia. Voi että minä rakastan lihapullia!

Ja kurssin jälkeen piti tehdä sama rasittava matka kotiin. Olin kotimatkalla niin vasynyt, että nukahdin junaan. Mami luulee, että junamatkailu on minulle hyvää harjoitusta. En viitsi mainita, mitä mieltä itse olen asiasta. Olen siihen ihan liian kohtelias ja sitä paitsi mami on lihapullamestari, joten hänet on paras pitää hyvällä tuulella.

Sen lisäksi olemme käyneet paikallisella uimarannalla. Täällä juhlittiin kansallispäivää ja rannan tuntumassa järjestettiin jonkinmoiset kekkerit. En minä niistä juuri perustanut mutta mukaan otettiin makkaraa ja lihapullia, joten arvelin jotain hyvää olevan tiedossa.

Pelästyin ensin aivan julmetusti kaameaa kovaäänistä hoilotusta ja aloin vimmatusti etsiä sopivaa turvallista piilopaikaa. Ihmiseni eivät olleet huomaavinaankaan. En ymmärrä tuollaista käytöstä ollenkaan. Eivätkö ne muka kuulleet millaista mouruamista siellä pidettiin? He vain istahtivat nurmikolle ja näyttivät nauttivat metakasta samalla, kun syöttivät minulle makkaranpalan toisensa jälkeen.

Rauhoituinkin sitten vähitellen. On vaikeata olla hermostunut ja pureskella jotain hyvää samaan aikaan. Niinpä me sitten koko perheen voimin makailimme nurmikolla puun varjossa ja kuuntelimme muiden mekastusta. Musiikiksi ne sitä vissiin kutsuivat. Tiedä häntä, kovaäänistä se kumminkin oli.

busy boy

I have been a very busy boy during the past couple of weeks. We started a puppy school and I'm still working on my house training. It is getting better, but I still have an occasional accident. The floor mop is still firmly parked against the bath room wall.

Now I understand why kids hate school. Well, actually I don't know if they hate it. I have just heard people say that. Anyway, I think this school business is quite a tiring affair. First we have to walk 10 minutes to the train station, which as usual is full of people and smells bad too - the lift in particular. If I'm not allowed to pee inside, so why do people do it in elevators? It is a mystery to me...

I'm still a wimp and panic every time the train arrives to the station, so mom has to carry me inside. It makes her huff and puff, which is understandable. After all, I have reached magnificent 16 kilos. She determined I have to learn to enter the train on foot - not sitting on her lap. And how's that going to work?! The whole thing scares the crap out of me!

To return to this school business. After traveling with the rattling train we have to get out at central station - hu - which is a truly scary place. I had no idea there were soooo many people in this world... The nwe have to hop in a bus. I don't like buses. They are incredibly crowded and hot and there is not enough air. Too many people get squeezed in and they practically breath on your face. Thank god, I can sit on mom's lap. Otherwise they might step on me.

Compared to all that the actual school wasn't too bad. I sniffed at couple of pup's butt, did some half-hearted "sits", licked mom's face and ate tons of meatballs. I like meatballs.

Then of course we had to take the same difficult journey home. Mom thinks it's good training for me. I'm too polite to express my opinion about the matter. After all, she has all the meatballs, so we wouldn't want to do anything to upset her.

We have also been at our local beach. We celebrated the sixth of June, the national Day, and there was different kinds of programs to see around the park area. I almost got a heart attack and panicked when I heard all the loud noises emanating from the park. I immediately began to look for a safe place to hide. My folks didn't pay attention to it. They just sat down in the shade and fed me lots of sausage. They actually seemed to enjoy this strange commotion.

Finally I relaxed a bit. After all, it is difficult to be nervous and chew on something at the same time. We stayed there for awhile listening to the music and looking at the people.