lunta ja jäätä

Toissa iltana olimme menossa yhdelle mieluisimmista asian toimituspaikostani, kun satuin näkemään jonkun pusikossa. Joku ääliö oli piilossa pimeässä puun takana. En nähnyt muuta kuin kasvot katuvalon loisteessa. Se säikäytti meitikan oikein perusteellisesti ja niinpä isäntäni huomasi yhtäkkiä syöksyvänsä pää kolmantena jalkana meitikan perässä.

Olen tätä nykyä jo niin suuri, ettei meitkkaa enää niin vain pysäytetä. Siinä juostessaan isäntäni ajatteli selviytyvänsä tilanteesta aika hyvin, mutta yllättävät sadan metrin aidat eivät kuitenkaan ole erityisen suositeltava harrastus henkilölle, jolla on kaksi tekoniveltä lonkissa. Vasta parinkymmenen metrin päässä hän sai jarrutettua sen verran, että sai minut pysähtymään. Sain tietysti kuulla kunniani. Heti kun hän oli hiukan rauhoittunut, panin uudelleen raviksi ja toin meidät suoraan kotiin.


Talvi on vihdoin saapunut. Viime lauantai oli oikein kaunis aurinkoinen päivä ja sunnuntaina kaikki oli häikäisevän valkoista. Ulkona satoi lunta ja isäntäni vei minut heti ulos ihailemaan elämäni ensimmäistä ensilunta. En ensin oikein tiennyt, mikä oli homman nimi. Maa oli vielä liian lämmin ja lumi suli heti. Ei ollut ollenkaan helppoa saada suuria lumihiutaleita kiinni kielellä ja suureksi harmikseni ne sulivat heti pois.


Maanantainan oli kylmää ja kuivaa, ja tiistaina satoi vettä ja lämpötila putosi nollan tuntumiin. Sinä iltanan alkoi uudelleen sataa lunta. Maa ei edelleenkään ollut tarpeeksi jäätynyt mutta torstaina ja perjantaina yöt muuttuivat kylmemmiksi. lauantaina heräsimme lumivalkoiseen maahan ja lunta on tullut lisää sen jälkeenkin.

Nyt olen sitten vihdoinkin oivaltanut, kuinka hauskaa lumessa telmiminen on. Sitä voi aurata nenällä, siinä voi juosta ja hyppiä lumi pöllyten. Kävimme jälleen koirapuistossa ja meitikka vietti aikansa juoksemalla puiston päästä päähän. Onnistuin vohkimaan emäntäni lapasen ainakin kahdesti. Kyllä oli hauskaa nähdä ihmisteni ravaavan meitikan perässä saapaat lumessa sutien. Heittelin lapasta ilmaan ja syöksähtelin sen perässä. Pudottelin sitä vähän väliä maahan ja nappasin sen sitten viime tipassa ihan emäntäni nenän edestä.

Ongelmana on nyt sitten se, että lumessa myllääminen on niin hauskaa, että kerjään ulos vähän väliä. Ihmisteni on vaikeata tietää, milloin minun on pakko päästä ulos hoitamaan tarpeeni ja milloin haluan ulos vain huvin vuoksi. Tätä asiantilaa kesti eilen iltaan saakka.

Nyt meillä on sitten ehta lumimyrsky. Jäätävä keli ja kaamea tuuli. Meitikalla ei ole minkäänlaista tarvetta mennä ulos. Pakon edessä pyrähdän talon edessä olevalle parkkipaikalle, hoidan hommat niin pian kuin mahdollista ja hölkkään häntä suorana takaisin kotiin.

Lumi ja jää tekee kadut hyvin liukkaiksi. Sannoituskaan ei juuri auta, koska se jää helposti lumen alle. Isäntäni on jo kerran vetänyt saappaat sutien. Hän ei katsonut mihin pani jalkansa ja veti tietysti kuupat. Hän onnistui sentään suojelemaan keinnivelisiä lonkkiaan. Olin hyvin huolestunut hänen kaatuessaan enkä oikein tiennyt, mitä asiasta olisi pitänyt ajatella. Hänen oli vaikeata päästä ylös maasta ja se näytti hiukan huvittavalta, joten viattomuuksissani luulin hänen pelleilevän. Niin minä sitten nuolin hänen kasvojaan ja seisoin hänen päällään ajattelematta ollenkaan, kuinka vaikeata on nousta 42 kiloinen koira rinnalla kuolaten.

snow and ice

The other night we were headed toward one of my favorite spots when I saw someone on the hill above us. Some idiot was sitting up there in the trees in the dark. I could see the light shining on his face. For some reason that spooked me and suddenly my human dad found himself running down the street behind me. And, while he thought he was doing quite well with two hip replacements, running behind a dog that has taken you off guard so that you can’t stop or set your feet is not recommended.

After about 20 meters or so, he managed to drag me to a halt and had a serious talk with me. As soon as he relaxed a little, I was dragging him toward home again. I am so strong that it is almost impossible to hold me back if I catch you off guard.

We can safely say that winter is here. Last Saturday was beautiful. Sunday afternoon, we looked out the window and all we saw was white. It was snowing and huge flakes were falling. My human dad took me out to see the snow. I didn’t quite know what to think of it. The ground was still too warm to hold the snow and I found out that it is very difficult to catch snowflakes in my mouth and, if you do, they melt instantly.

Monday was dry and cold and Tuesday it poured down rain and was close to freezing. Wednesday morning it was dry and cold again. That evening it started snowing again. The ground was still not cold enough to hold the snow. Thursday and Friday were freezing at night and not much warmer during the day. Saturday morning we woke up to 4 inches of snow and it has been snowing ever since.

Now I have discovered what neat stuff snow really is. You can bury your nose in it and just walk along like a snow plow. You can run and jump around in it and just have a wonderful time. We went to the dog park this morning and I spent my time running from one end to the other. I managed to pull my human mom's mitten off twice. That was a wonderful game, running from one end of the park to the other with two people chasing me trying to get the mitten back, while everyone sliped and slided in the snow. I tossed it in the air and jumped after it. I would drop it and wait until they were almost ready to pick it up and then grab it and take off again.

Problem is now that I know what fun the snow is I want to be outside all the time. I start whining and my folks don’t know whether I need to pee or just want to go play in the snow. That is until last evening.

We are having a genuine arctic snow storm. Freezing temperatures, heavy winds. I have no desire none what so ever to go out in that. I run to the parking lot in front of the house, take care of business and run back inside.

With the snow and ice on the ground, it is very slippery. They put sand on the sidewalks but at night it freezes over and if you walk in the snow you never know what is underneath. My human dad has already taken his first fall. He didn’t look very graceful when he did it but he managed to protect his hips. I was very concerned when he fell. It is a little difficult to get up with the hip problem. So, after I saw that he was okay and saw him trying to get up, I decided it must be a new game and dove on top of him. I didn't realize how difficult it is to stand up with 42 kg of dog standing on the back.

Mauro ja feng shui

Tässä toissa päivänä isäntäni suurella innolla sekä imuroi että pesi kaikki lattiat. Hänen mielestään työhuone varsinkin oli siivouksen tarpeessa. Minulla oli siellä ihan oma punainen, karvainen matto, jonka tarkoituksena oli toimia jonkinmoisena patjana. Tarmokkaana ja yrityshaluisena poikana minä tietysti panin sen heti palasiksi, mitä ei ikävä kyllä ollenkaan arvostettu. Isäntäni päätti, että nyt riittää ja haki roskapussin, johon hän sitten hyvässä järjestyksessä kokosi kaikki palaset. Lähtiessään huoneesta hän pani pussin hetkeksi pyödälle ja jätti minut huoneeseen ypöyksin ja niin samat punaiset karvapalat olivat kohta uudelleen sikinsokin pitkin lattiaa. Isäntäni luuli takaisin tullessaan näkevänsä näkyjä. Hänen piti pysähtyä hetkeksi ja miettiä, eikö hän todellakaan ollut niitä vielä korjannut pois. Sitten hän näki roskapussin palasia karvapallojen joukossa ja arvasi kuka oli ollut asialla. Minä tietysti rohmusin roskapussin, revin sen pieniksi palasiksi ja asettelin karvapalloni takaisin niiden omille paikoilleen. Olen hyvin tarkka poika oman henkilökohtaisen feng shuini osalta.

Mauro's feng shui

The other day my human dad vacuumed and scrubbed all the floors and generally cleaned the place up. He thought that the office especially needed cleaning. I had a small fluffy rug that was put in here for me to lay on. Being a natural born entrepreneur, I did what any good businessman would do with his property. I subdivided it into a number of much smaller parcels. My human dad decided that enough was enough and picked up all the pieces and put them in a plastic bag which he tied up and laid on the desk. He then cleaned everything, spread the big rug out and went on to something else, leaving me in the office out of the way. When he came back to the office later, he thought he was going crazy. The pieces of my mat were back on the floor exactly where they were when he picked them up. He had to stop and think to be sure he hadn’t imagined picking them up. Then he saw the little pieces of plastic bag spread around. I had retrieved the bag from the desk, torn it open and replaced things exactly where I wanted them. I have very strong feelings about my feng shui.

koirainen houdini

Muutama viikko sitten isäntäni päätti hankkia paikallisen ajokortin. Koska ajotesti pidettiin jossain kaukaisessa ja tuntemattomassa lähiössä, emäntäni lähti mukaan oppaaksi. He joutuivat siitä syystä jättämään minut yksin kotiin muutamaksi tunniksi, ja lähtiessään he luulivat olevansa meitikkaa ovelampia.

Pentuna ollessani ihmiseni ostivat minulle metallisen pentuaitauksen, joka koostui viidestä kokoontaitettavasta osasta. Ajokokeeseen lähtiessään he sitoivat aitauksen toisen pään kiinni muoviseen lentohäkkiini, jossa tapaan nukkua öisin. Aitauksen toinen pää työnnettiin syvälle seinän ja häkin väliin, jolloin häkin eteen jäi eräänläinen eteinen. Ihmiseni ajattelivat, että sillä tavoin minulla olisi hiukan enemmän liikkumavaraa ja myös paikka vesi- ja ruokakupille, jotka eivät enää lentohäkkiin mahdu. Hyvä ajatus mutta se ei oikein toiminut.

Ajokoe vei enemmän aikaa kuin he olivat luulleet, joten emäntäni päätti lähteä kotiin etuajassa. Kottin tullessa olin häntä ovella vastassa häntä vilkkaasti vatkaten. Mikä ihanan hölmistynyt ilme! Yritin parhaani mukaan näyttää mahdollisimman viattomalta.

Emäntäni syöksyi heti makuuhuoneeseen ihmettelemään, millä kumman konstilla olin päässyt sieltä ulos. Ei se ollut homma eikä mikään. Kunhan taittelin sievästi aitauksen häkkiä vasten. Eihän se ollut narulla kiinni kuin toisesta päästä. Sen jälkeen pääsin sängylle makuulle. Kotvan kuluttua sekin kävi tylsäksi, joten muutaman yrityksen jälkeen sain kuin saikin oven auki. Niin minulla oli sitten koko huoneisto käytössäni. En kumminkaan särkenyt mitään enkä edes syönyt huonekaluja. Ihmiseni eivät kumminkaan olleet asiasta erityisen ilahtuneita. Heistä ajatus 7 kuukautisesta pennusta, joka kykenee aukomaan ovia ja taittelemaan aitauksia, oli varsin pelottava. Nyt meitikka sitten lukitaan lentohäkkiin, joka kerta heidän lähtiessä ulos.

Tänä aamuna isäntäni lukiessa sähköpostiaan kävin ilmoittamassa hänelle, että oli aika aamu-unillemme. Hän tapaa tavallisesti jättää makuuhuoneen oven auki ja sulkea pääsyn sinne aitauksen avulla. Terävänä poikana minä ensin taittelin aitauksen sivuun, kiehnäsin itselleni mukavan paikan sängyn päällä ja menin sitten pyytämään isännän mukaan.

Luulen, että olen vihdoin onnistunut osoittamaan, että canet ovat pelottavan älykkäitä.

canine houdini

Few weeks ago my human dad decided to get a new driver's license because his US license was not valid here. My human mom had to go to the driving test with him, because the place was difficult to find for a not-local person. In process they had to leave me alone for several hours. It meant outsmarting me.

When I was a small puppy, they bought a metal framework consisting of five sections that could be unfolded and attached to each other. It then built a small cage.

So, when they left for the test, they put the framework up around the crate and next to the bedroom door and closed the door. They figured that way, I could sleep in my care and have little more room to move around outside the crate - without wandering around the house getting in trouble. Nice idea. It didn't work quite the way they thought.

When the test dragged on, my mom decided to come home ahead of dad. When she got home, I met her at the front door. Oh boy, you guys should have seen the look on her face! She looked like she had seen a ghost. I tried to keep straight face, wag my tail and look innocent...

When she run to see how I had managed to get out, she was up for a surprise. I had very carefully folded the framework next to the crate. I had made myself comfortable on the bed, but after awhile I got bored and managed to figure out how to open the bedroom door. After that I had my run of the house. I didn’t damage anything but the idea that 7 month old puppy has already figured out how to open doors and push back a steel framework was kind of scary. At least, that's what my folks said. Now they lock me up in the crate everytime they go out.

Now, this morning, my dad was in the office writing emails and I went to tell him that it was time for our nap. He ordinarily leaves the bedroom door open and keep me away from the bed with the frame. Now he found out why I kept insisting that we go to the bedroom. I was very proud of the fact that I had pushed the frame aside again and already made a place on the bed. I just wanted to invite him to join me. I think I have pretty much proven that “Canes are frighteningly intelligent.”