Sunnuntaina kävimme Mauron sukujuhlissa. Kasvattaja lähetti kaikille lapsukaisilleen kutsun kenneltapaamiseen, joka pidettiin Tukholman pohjoispuolella Runö kursgårdissa. Se oli muutaman kilometrin päässä Åkersbergan keskustasta ja hyvin kauniilla paikalla järven rannalla. Järven toisella puolen näkyi olevan pienvenesatama.
Kasvattja tunuti olevan hyvin tyytyväinen Mauroon ja tiedusteli, joska hän mahdollisesti voisi joskus viedä Mauron koiranäyttelyyn. Hän ilmoitti myöskin, että Maurolla oli vielä vuosi kasvuaikaa, mikä oli hiukan hämmentävä ajatus. Hän painaa jo nyt 48 kiloa. Mutta sitten näimme Mauron veljen, joka oli samanikäinen ja jo yli 50 kiloa. Näkemämme aikuiset canet olivat nekin hyvin massiivisia, joten pitänee myöntää, että Mauro on vielä hoikka, kasvava poika. Hänestä tulee epäilemättä iso korsto. Luulemme tosin, että kasvattaja taisi viitata henkiseen kehitykseenkin. Sekään ei juuri lohduta, koska Mauro on nyt pelottavan terävä päästään.
Lohdutukseksemme huomasimme kuitenkin, että emme ole yksin. Paikalla oli nelisenkymmentä canea, joista kuka kulloinkin kiskoi tempoilevaa omistajaansa pitkin nurmikkoa. Kaikki koirat olivat hihnoissa ja omistajat yrittivät pitää tapaamisia jonkinmoisessa hallinnassa. Varsinkin isot, dominoivat uroot voivat olla hiukan liian ärhäköitä ja yrittää ottaa mitta toinen toisestaan. Mauro käyttäytyi kohtalaisen siivosti - ainakin siihen asti, kunnes oli ryhmäkuvauksen aika. Kaikki Q-pentueeseen kuuluvat piti saada samaan kuvaan (Maurohan on oikeastaan Quadrello di Mauro ja yksi hänen veljistään on Qruising la Pontiac). Q-laisten ryhmittäytyessä kuvaa varten, Mauro päätti tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa ja sai aikaan melkoisen kaaoksen. kasvattajan piti tulla apuun ja lopulta saatiin ainakin jonkinmoinen kuva aikaiseksi.
Kasvattajalla itsellään oli mukana puolivuotinen pentu, joka vaelsi ilman hihnaa seurueesta toiseen. Hän oli oikea seurapiirileijona, siis sellainen joka juhlissa kuin juhlissa vartin kuluttua on tutustunut jokaikiseen paikalla olijaan. Pennun tekemisiä oli hauska seurata.
Ennen kuin oli kotiin lähdön aika, söimme hotdogin ja joimme mehua. Hotdogin makkara piti tietyti jakaa Mauron kanssa.
Friday, August 14, 2009
The Qs
On Sunday, we drove about 30 miles north to Mauro’s family reunion. The breeder held it in a large field at a sort of resort/retreat facility. It was beautiful, across a large bay from a marina and surrounded by forest and fields. The highway leading to it narrowed to one lane about 2 or 3 miles before you got there.
The breeder seemed to be pleased with Mauro. She said he is perfect and she asked if she could show him. She also said he has another year of growing. That is scary, since he is 106 pounds. But then we saw his brother who is already at least 10 ponds heavier than Mauro. The mature males we saw probably weigh as much as 10 to 15 pounds more than he does and they are much more massive.. He still has a puppyish look and is slimmer than they are. No doubt he is going to be a big boy. I think the breeder also meant that he would be maturing more mentally. That is also scary since he is already smarter than me, as you know.
We did learn that we are not alone. There were about 40 Canes at the reunion. At any given time, at least half of the owners were being dragged around the meadow by those big things. The dogs were separated a little by their owners and were allowed to meet rather carefully. With great big dominant dogs like that there is a tendency for their meetings and consequent play to get a little rough. Mauro did quite well around the other dogs until it came time for the picture of his “Q” group. Each of his siblings is also named with a “Q” name; i.e., he is Quadrello di Mauro. One of his brothers is named “Qruising la Pontiac”. As they lined up for the picture, Mauro decided that he wanted to meet and say hello to his brothers and sisters. The breeder finally had to step in and calm him down. Leave it to him to screw up in front of everyone.
The breeder had a six month old puppy there that was wandering around without a leash. As people arrived with their dogs, he came over to greet them and say hello. He them circulated from group to group saying hello and letting himself be petted. He was like a person who can go to a cocktail party with a couple of hundred people in attendance and, within 15 minutes, he will know everybody there, what they do for a living and where exactly in the hierarchy they belong. It was kind of funny to watch it.
Before it was time to go home we all had some juice and hotdogs. We shared ours with Mauro of course.
The breeder seemed to be pleased with Mauro. She said he is perfect and she asked if she could show him. She also said he has another year of growing. That is scary, since he is 106 pounds. But then we saw his brother who is already at least 10 ponds heavier than Mauro. The mature males we saw probably weigh as much as 10 to 15 pounds more than he does and they are much more massive.. He still has a puppyish look and is slimmer than they are. No doubt he is going to be a big boy. I think the breeder also meant that he would be maturing more mentally. That is also scary since he is already smarter than me, as you know.
We did learn that we are not alone. There were about 40 Canes at the reunion. At any given time, at least half of the owners were being dragged around the meadow by those big things. The dogs were separated a little by their owners and were allowed to meet rather carefully. With great big dominant dogs like that there is a tendency for their meetings and consequent play to get a little rough. Mauro did quite well around the other dogs until it came time for the picture of his “Q” group. Each of his siblings is also named with a “Q” name; i.e., he is Quadrello di Mauro. One of his brothers is named “Qruising la Pontiac”. As they lined up for the picture, Mauro decided that he wanted to meet and say hello to his brothers and sisters. The breeder finally had to step in and calm him down. Leave it to him to screw up in front of everyone.
The breeder had a six month old puppy there that was wandering around without a leash. As people arrived with their dogs, he came over to greet them and say hello. He them circulated from group to group saying hello and letting himself be petted. He was like a person who can go to a cocktail party with a couple of hundred people in attendance and, within 15 minutes, he will know everybody there, what they do for a living and where exactly in the hierarchy they belong. It was kind of funny to watch it.
Before it was time to go home we all had some juice and hotdogs. We shared ours with Mauro of course.
Kylässä
Kävimme lauantaina kylässä yhden ystävämme luona. He asuvat kaupungin ulkopuolella maalla ja heillä on kaksi kouluikäistä poikaa. Tullessamme vanhempi pojista oli isänsä kanssa mustikalla. Mauro sai juosta ympäriinsä pihalla ja kävi heti tekemään tuttavuutta nuoremman pojan kanssa. Mauro ikävä kyllä erehtyi pitämään poikaa toisena pentuna ja intoa puhkuen hyppäsi pojan rintaa vasten - tunnetuin seurauksin. Mauro painaa 20 kiloa poikaa enemmän ja on takajaloilla seisten poikaa paljon pitempi. Poikaraukka rojahti maahan pitkin pituuttaan ja säikähti. Saimme otteen Maurosta mutta poika oli ymmärrettävistä syistä sen jälkeen hyvin varovainen ja Mauro yritti parhaansa mukaan hätyyttää poikaparkaa. Vanhemmalla pojalla sen sijaan oli tukevampi ote Maurosta.
Vanhempi pojista leikki vetoleikkiä Mauron kanssa. Hän piti henkensä kaupalla kiinni kapulasta, jota Mauro veti minkä kintuistaan jaksoi. Sen seurauksena poikaa liukui kun vesisuksilla kengätkorot savuten pitkin sorapihaa. Heillä molemmilla tuntui olevan hauskaa. Tarkoituksemme oli tehdä kävelylenkki metsässä mutta pojat onnistuivat väsyttämään Mauron totaalisesti. Istuimme sen sijaan auringossa ja söimme mustikkapiirakkaa.
Vanhempi pojista leikki vetoleikkiä Mauron kanssa. Hän piti henkensä kaupalla kiinni kapulasta, jota Mauro veti minkä kintuistaan jaksoi. Sen seurauksena poikaa liukui kun vesisuksilla kengätkorot savuten pitkin sorapihaa. Heillä molemmilla tuntui olevan hauskaa. Tarkoituksemme oli tehdä kävelylenkki metsässä mutta pojat onnistuivat väsyttämään Mauron totaalisesti. Istuimme sen sijaan auringossa ja söimme mustikkapiirakkaa.
Boys and a tug of war
On Saturday, we drove about 20 miles south to visit one of our friends. She has two boys and they in the countryside. So, Mauro had the chance to run around in their yard. The older boy and his father were out picking blueberries when we arrived. The younger one said hello to Mauro, who immediately took him for another puppy and jumped on him to play and establish the pecking order. Since the boy weighs 28 kg and Mauro weighs 48 kg and is taller than the boy standing on his hind legs, the poor kid got knocked on his behind. He took it pretty well and we calmed Mauro down but the kid was understandably timid and so Mauro played the bully. When the older boy got back, he was more forceful with Mauro and had a better time with him.
The older boy found a large stick and was playing tug-of-war with Mauro. This consisted of the boy digging his feet in and Mauro pulling him up and down the gravel driveway like he was on water skis. It was good healthy fun for both of them. We had intended to let Mauro run in the forest but, by the time he and the boys were through playing, he was too tired. So, we all had fresh blueberry pie and sat in the sun.
The older boy found a large stick and was playing tug-of-war with Mauro. This consisted of the boy digging his feet in and Mauro pulling him up and down the gravel driveway like he was on water skis. It was good healthy fun for both of them. We had intended to let Mauro run in the forest but, by the time he and the boys were through playing, he was too tired. So, we all had fresh blueberry pie and sat in the sun.
ärsyyntynyt corso
Koirapuistossa käynti on hyvä juttu. Mauro saa juosta sydämensä riemusta ja kuluttaa ylimääräistä energiaa. Vaikka hänestä on pikkuhiljaa tulossa vähän aikuisempi, ylimääräisen energian polttaminen on vieläkin hyvin työlästä. Ja kuten nuorille miehille toisinaan sattuu, se voi olla jopa lievästi traumaattinen kokemus.
Olimme viikko sitten koirapuistossa. Sinne saapuessamme näimme siellä toisenkin cane corson. Se oli pari vuotias neitokainen, jolla oli samanlainen raidallinen turkki kuin Maurolla. Tullessamme portille Maurolla oli vimmattu kiire päästä sisälle ja hän alkoi oitis vinkua ja kiskoa hihnaa henkensä kaupalla. Corso-neiti omistajineen tuli meitä portille vastaan ja Mauro tapansa mukaan lykkäsi nenänsä verkon läpi, hymyili, kumartui ja heilutti häntää ilmoittaakseen: "Hei. Minä olen Mauro. Ollaanko kavereita?" Corso-neiti ärsyyntyi välittömästi ja alkoi äristä ja haukkua. Mauro vain halusi kuten kuka tahansa kavaljeeri tarjota neidille drinkin ja neiti oli kiukuissaan repiä koko portin saranoiltaan. Se siitä orastavasta rakkaudesta...
Omistajan mukaan corso-neiti oli hiukan ärhäkkä, koska sillä oli kohta se aika kuukaudesta. Kyseessä taisi siis olla koiramainen versio aiheesta PMS. Oli kuitenkin aivan selvää, että corsojen kohtaaminen ei olisi päättynyt onnellisesti. Ja, koska ärsyyntyneiden neitosten kanssa ei ole leikkimistä, päätimme vetäytyä taistelutantereelta suosiolla. Teimme pienen kävelylenkin ja jäätelötuuttia syödessämme yritin selittää pettyneelle Maurolle elämän kovia tosiasioita. Aikansa mutistuaan hän hyväksyi kohtalonsa ja palasimme takaisin puiston nurkille katsastamaan, josko aitaus jo oli vapaana. Koska mainittua neitokaista ei enää näkynyt mailla eikä halmeilla, Mauro sai polttaa ylimääräisen testosteroninsa juoksemalla edestakaisin.
Olimme viikko sitten koirapuistossa. Sinne saapuessamme näimme siellä toisenkin cane corson. Se oli pari vuotias neitokainen, jolla oli samanlainen raidallinen turkki kuin Maurolla. Tullessamme portille Maurolla oli vimmattu kiire päästä sisälle ja hän alkoi oitis vinkua ja kiskoa hihnaa henkensä kaupalla. Corso-neiti omistajineen tuli meitä portille vastaan ja Mauro tapansa mukaan lykkäsi nenänsä verkon läpi, hymyili, kumartui ja heilutti häntää ilmoittaakseen: "Hei. Minä olen Mauro. Ollaanko kavereita?" Corso-neiti ärsyyntyi välittömästi ja alkoi äristä ja haukkua. Mauro vain halusi kuten kuka tahansa kavaljeeri tarjota neidille drinkin ja neiti oli kiukuissaan repiä koko portin saranoiltaan. Se siitä orastavasta rakkaudesta...
Omistajan mukaan corso-neiti oli hiukan ärhäkkä, koska sillä oli kohta se aika kuukaudesta. Kyseessä taisi siis olla koiramainen versio aiheesta PMS. Oli kuitenkin aivan selvää, että corsojen kohtaaminen ei olisi päättynyt onnellisesti. Ja, koska ärsyyntyneiden neitosten kanssa ei ole leikkimistä, päätimme vetäytyä taistelutantereelta suosiolla. Teimme pienen kävelylenkin ja jäätelötuuttia syödessämme yritin selittää pettyneelle Maurolle elämän kovia tosiasioita. Aikansa mutistuaan hän hyväksyi kohtalonsa ja palasimme takaisin puiston nurkille katsastamaan, josko aitaus jo oli vapaana. Koska mainittua neitokaista ei enää näkynyt mailla eikä halmeilla, Mauro sai polttaa ylimääräisen testosteroninsa juoksemalla edestakaisin.
A cranky corso
The trips to the dog park are good. They allow Mauro to run and to burn off excess energy. Although, since he is becoming more mature, it takes a lot more work to use up that energy. And, unfortunately, sometimes young men like him can suffer traumatic experiences.
A week ago Sunday we went to the dog park. On arrival, we saw a Cane Corso already there. It was a female about two years old, with similar markings to Mauro. When we got to the gate, Mauro was whining and straining at the leash. He obviously couldn’t wait to get in. The lady and her owner met us at the gate. The Cane had her fangs bared and was snapping and growling at Mauro. He smiled and bowed and did his best “Hi. I’m Mauro. Let’s be friends.” She barked and growled and snapped at him. He offered to buy her a drink and she tried to tear the gate off so that she could get at him.
It turned out that she was about to have her period. This was obviously the Cane Corso version of PMS. There was little doubt that, if Mauro had gone in there, only one of them would have walked out. And, since I have known ladies who while in the grip of the malady could overturn a Humvee (armor plated military version), bend steel bars with their bare hands or tear a Chicago telephone book in half, we decided that it would be best to undertake a strategic withdrawal. We walked around the park and bought Mauro an ice cream cone and I tried to explain the facts of life and unrequited love to him. He was understandably upset but eventually took things in stride. Later we went back and he had a good run burning all that testosterone off.
A week ago Sunday we went to the dog park. On arrival, we saw a Cane Corso already there. It was a female about two years old, with similar markings to Mauro. When we got to the gate, Mauro was whining and straining at the leash. He obviously couldn’t wait to get in. The lady and her owner met us at the gate. The Cane had her fangs bared and was snapping and growling at Mauro. He smiled and bowed and did his best “Hi. I’m Mauro. Let’s be friends.” She barked and growled and snapped at him. He offered to buy her a drink and she tried to tear the gate off so that she could get at him.
It turned out that she was about to have her period. This was obviously the Cane Corso version of PMS. There was little doubt that, if Mauro had gone in there, only one of them would have walked out. And, since I have known ladies who while in the grip of the malady could overturn a Humvee (armor plated military version), bend steel bars with their bare hands or tear a Chicago telephone book in half, we decided that it would be best to undertake a strategic withdrawal. We walked around the park and bought Mauro an ice cream cone and I tried to explain the facts of life and unrequited love to him. He was understandably upset but eventually took things in stride. Later we went back and he had a good run burning all that testosterone off.
Monday, August 10, 2009
Seinäjoen tangomarkkinoilla
Voi pojat, kyllä on ollut kiireinen kesäloma. Kävimme Suomessa heinäkuun puolivälissä ja se oli oikein jännää. Olen matkustanut laivalla pari kertaa ennenkin mutta se on aina yhtä hermostuttavaa suurine ihmislaumoineen ja kolisevine matkalaukkuineen. Hyttiin päästyä tuntuu heti mukavammalta. Olin laivamatkan aikana oikein kiltti poika enkä yrittänyt ängetä isännän viereen muuta kuin pari kertaa. Tämä oli tosin sitä mieltä, että sänky oli liian kapea meille molemmille, joten minua sinne ei tarvittu. Sain siis maata lattialla.
Matkustamme yleensä yölaivalla, koska se sopii paremmin vessa-aikatauluuni. Joudumme tosin käymään pikakeikalla terminaalin edessä juuri ennen laivaannousua ja aamulla pitää ravata takahampaat kelluen pikapikaa ulos. Ensimmäisellä matkalla en ihan ehtinyt ulos saakka vaan paria viimeistä metriä meitä seurasi pienehkö vetinen vana. Tällä kertaa moista vauriota ei kärsitty, sillä olenhan jo iso poika.
Vietettyämme muutaman päivän ihmisisovanhempieni luona lähdimme junalla Seinäjoen Tangomarkkinoille,
Olin junamatkan ajan hämmästyttävän rauhallinen. Koiranomistajille oli varattu oma vaunu ja siellä meitä oli muutama. Yksi Jack Russell yritti aito russelimaisella ärhäkkyydellä haastaa riitaa kenen kanssa tahansa ja vieressä istuva minipuudeli rähisi minulle heti tullessani liian lähelle. Minkä minä sille voin, jos penkit olivat niin lähekkäin. Minä painan 48 kg enkä millään mahdu emännan polvelle istumaan enkä ylipäätään mahdu mihinkään pieneen koloon makuulle. Yritin parhaani mukaan olla kiinnittämättä rähisijöihin mitään huomiota ja nukuin mahdollisimman paljon. Junanvaihto Tampereella meni sekin ihan hyvin.
Seinäjoella asuu noin 50,000 ihmistä ja tangomarkkinoiden aikana siellä on sellaiset 100,000 kävijää. Isäntäväkeni vuokrasi pienen asunnon siksi viikonlopuksi ja asunnonhaltija lupasi tulla hakemaan meidät asemalta. Kysyessään miten meidän tunnistaa emäntäni vastasi, ettei se ole mitenkään vaikeata. Hänen puolisonsa on julmetun pitkä ja heillä on yhtä julmetun suuri musta koira. Kuten odottaa saattaa meidät tunnistettiin asemalta heti.
Isäntäväkeni lähtiessä tangoilemaan minut jätettiin yksin asunnolle. He piilottivat kaikki pehmolelut, jotta en saisi kiusausta suorittaa niille koiramaista ruumiinavausta. Tietäen haluni livistää makuuhuoneeseen sängylle makaamaan he katsoivat viisaammaksi sulkea myös makuuhuoneen oven.
Jonkin ajan kuluttua minua alkoi tylsistyttää ja aloin etsiä meitikalle sopivaa ajankulua. Ensin tutkin asunnon läpikotaisin ja tunkiessani nenääni joka paikkaan satuin löytämään korin pieniä pehmoleluja, joita isäntäväkeni ei ollut huomannut. Makuuhuoneen oven avaaminen ei ollut kummoinenkaan konsti. Strategisesti sovitettu hypähdys ja - vot - ovenkahva painui alas ja ovi aukesi. Hypähdin sitten sängylle tutkimaan Nalle Puhin sisälmyksiä. Valitettavasti isänsäväki tuli kotiin liian aikaisin ja sai minut kiinni itseteossa. Nalle Puh oli kuolainen ja sen nenä oli halki. Seuraavalla kerralla kaikki pehmolelut pantiin makuuhuoneeseen ja sen oven eteen ilmestyi pari tuolia.
Asunnon lähellä, miltei tien toisella puolella, oli suurehko puisto, jonka halki virtasi pieni joki. Joen toisella puolella oli hyvin kaunis metsäalue ja kävimme siellä joka päivä kävelyllä. Pohjolan kesän vitsauksena ovat tosin hyttyset mutta isäntäni mukaan täkäläisistä hyttysistä ei ole juuri mihinkään - ainakaan louisianalaisiin verrattuna. Minua ne mokomat eivät juuri vaivanneet, eivätkä isäntääkään pahemmin. Emäntäni valitti sitten sitäkin enemmän.
Matka takaisin kotiin Tukholmaan oli tapahtumaköyhä. Kaikki matkustaminen ja tangoileminen oli kovin rasittavaa ja niinpä minä olin muutaman päivän aika hiljainen poika. Kaiken kaikkiaan meillä oli kumminkin aika mukavaa.
Matkustamme yleensä yölaivalla, koska se sopii paremmin vessa-aikatauluuni. Joudumme tosin käymään pikakeikalla terminaalin edessä juuri ennen laivaannousua ja aamulla pitää ravata takahampaat kelluen pikapikaa ulos. Ensimmäisellä matkalla en ihan ehtinyt ulos saakka vaan paria viimeistä metriä meitä seurasi pienehkö vetinen vana. Tällä kertaa moista vauriota ei kärsitty, sillä olenhan jo iso poika.
Vietettyämme muutaman päivän ihmisisovanhempieni luona lähdimme junalla Seinäjoen Tangomarkkinoille,
Olin junamatkan ajan hämmästyttävän rauhallinen. Koiranomistajille oli varattu oma vaunu ja siellä meitä oli muutama. Yksi Jack Russell yritti aito russelimaisella ärhäkkyydellä haastaa riitaa kenen kanssa tahansa ja vieressä istuva minipuudeli rähisi minulle heti tullessani liian lähelle. Minkä minä sille voin, jos penkit olivat niin lähekkäin. Minä painan 48 kg enkä millään mahdu emännan polvelle istumaan enkä ylipäätään mahdu mihinkään pieneen koloon makuulle. Yritin parhaani mukaan olla kiinnittämättä rähisijöihin mitään huomiota ja nukuin mahdollisimman paljon. Junanvaihto Tampereella meni sekin ihan hyvin.
Seinäjoella asuu noin 50,000 ihmistä ja tangomarkkinoiden aikana siellä on sellaiset 100,000 kävijää. Isäntäväkeni vuokrasi pienen asunnon siksi viikonlopuksi ja asunnonhaltija lupasi tulla hakemaan meidät asemalta. Kysyessään miten meidän tunnistaa emäntäni vastasi, ettei se ole mitenkään vaikeata. Hänen puolisonsa on julmetun pitkä ja heillä on yhtä julmetun suuri musta koira. Kuten odottaa saattaa meidät tunnistettiin asemalta heti.
Isäntäväkeni lähtiessä tangoilemaan minut jätettiin yksin asunnolle. He piilottivat kaikki pehmolelut, jotta en saisi kiusausta suorittaa niille koiramaista ruumiinavausta. Tietäen haluni livistää makuuhuoneeseen sängylle makaamaan he katsoivat viisaammaksi sulkea myös makuuhuoneen oven.
Jonkin ajan kuluttua minua alkoi tylsistyttää ja aloin etsiä meitikalle sopivaa ajankulua. Ensin tutkin asunnon läpikotaisin ja tunkiessani nenääni joka paikkaan satuin löytämään korin pieniä pehmoleluja, joita isäntäväkeni ei ollut huomannut. Makuuhuoneen oven avaaminen ei ollut kummoinenkaan konsti. Strategisesti sovitettu hypähdys ja - vot - ovenkahva painui alas ja ovi aukesi. Hypähdin sitten sängylle tutkimaan Nalle Puhin sisälmyksiä. Valitettavasti isänsäväki tuli kotiin liian aikaisin ja sai minut kiinni itseteossa. Nalle Puh oli kuolainen ja sen nenä oli halki. Seuraavalla kerralla kaikki pehmolelut pantiin makuuhuoneeseen ja sen oven eteen ilmestyi pari tuolia.
Asunnon lähellä, miltei tien toisella puolella, oli suurehko puisto, jonka halki virtasi pieni joki. Joen toisella puolella oli hyvin kaunis metsäalue ja kävimme siellä joka päivä kävelyllä. Pohjolan kesän vitsauksena ovat tosin hyttyset mutta isäntäni mukaan täkäläisistä hyttysistä ei ole juuri mihinkään - ainakaan louisianalaisiin verrattuna. Minua ne mokomat eivät juuri vaivanneet, eivätkä isäntääkään pahemmin. Emäntäni valitti sitten sitäkin enemmän.
Matka takaisin kotiin Tukholmaan oli tapahtumaköyhä. Kaikki matkustaminen ja tangoileminen oli kovin rasittavaa ja niinpä minä olin muutaman päivän aika hiljainen poika. Kaiken kaikkiaan meillä oli kumminkin aika mukavaa.
Pardon me Boy, is that the Seinäjoki choo-choo?
Oh dear, we have had a busy summer vacation. We went to Finland in the middle of July. It was so exiting. I have traveled with the ferry couple of times before, but all the people, rattling bags-on-wheels, screaming kids and other loud noises make me nervous. It feels much better once we get in the cabin. I was a very good boy and only tried to climb into my human dad's bed twice. Since it was barely big enough for him, he had to disappoint me and pushed me out.
We usually travel at night, since it fits best with my potty routines. Well, it means a quick wee-wee tour outside the terminal just before boarding and when we arrive to teh desination my human mom runs out with me as fast as we possible can. During the first trip I didn't quite make it. I started leaking couple of meters before the exit. This time I manahed to hold it all the way out, but then I'm a big boy now.
After spending few days at my human grandparent's, it was time to take the train to Seinäjoki. My humans visited the Tangomarkkinat,
I was quite calm at the railway station. They had set aside half a car for people traveling with dogs and there were three or four other dogs in the car. As always, there was a Jack Russell, growling and threatening to kick all the other dogs’ asses. There was also a French Poodle that was causing a commotion. He told me to bugger off everytime I got a little too close. I didn't do anything wrong. It was hardly my fault, if the seats were so close to each other. I'm 48 kg, so you can hardly expect me to sit on my mom's lap, can you. A big, handsome boy like me needs lot of room to lie down. I basically ignored the poodle and all the other dogs and tried my best to sleep through the three and a half hour trip. Changing trains in Tampere went well too.
Seinäjoki is a town of 50,000 people and there were over 100,000 visitors for the Tango Festival. My humans had rented a small apartment for the weekend. A gentleman met us at the station to take us there. When asked before we came how he would recognize us, my mom said that wouldn’t be a problem as she would be accompanied by a very tall husband and a large black dog. Amazingly, he spotted us without difficulty.
When my humans went to tango, they left me alone in the apartment. They carefully placed all the stuffed toys on the top shelves so that I couldn’t get to them and do a a doggy-style autopsy. Knowing my habit of sneaking into the bedroom and sleeping on the bed, they closed the bedroom door.
After awhile I got bored and needed some kind of entertainment. I gave the apartment a thorough inspection and found a basket full of small stuffed animals. Opening the bedroom door wasn't very difficult. A strategically placed paw and - ooppss - the handle turned down. I picked up Winnie the Pooh, lied down on the bed and gave Winnie a mauro-style nose-job. Unfortunately my humans came home earlier than expected and caught me right in action. Next time they left the apartment all the suffed animals were put in the bedroom and the doorway was blocked with two chairs.
Virtually across the street was a park with a small river running through it. On the other side of the river, was a wilderness area that was absolutely beautiful and we walked there every day. The summer in the Nordic countries brings mosquitoes. This wilderness area was no exception. My human dad claimed that they were rather wimpy mosquitoes. They didn't bother me much, but my humans made the mistake a couple of times of walking without insect repellent. These mosquitoes just kind of buzzed around a lot and didn’t bite my dad too much. They did chow down pretty well on my mom but she is much sweeter than dad and me.
The trip back home to Stockholm was uneventful. All this tangoing and stuff was rather tiring so I was a quiet boy for few days. All and all it was a very pleasant trip.
We usually travel at night, since it fits best with my potty routines. Well, it means a quick wee-wee tour outside the terminal just before boarding and when we arrive to teh desination my human mom runs out with me as fast as we possible can. During the first trip I didn't quite make it. I started leaking couple of meters before the exit. This time I manahed to hold it all the way out, but then I'm a big boy now.
After spending few days at my human grandparent's, it was time to take the train to Seinäjoki. My humans visited the Tangomarkkinat,
I was quite calm at the railway station. They had set aside half a car for people traveling with dogs and there were three or four other dogs in the car. As always, there was a Jack Russell, growling and threatening to kick all the other dogs’ asses. There was also a French Poodle that was causing a commotion. He told me to bugger off everytime I got a little too close. I didn't do anything wrong. It was hardly my fault, if the seats were so close to each other. I'm 48 kg, so you can hardly expect me to sit on my mom's lap, can you. A big, handsome boy like me needs lot of room to lie down. I basically ignored the poodle and all the other dogs and tried my best to sleep through the three and a half hour trip. Changing trains in Tampere went well too.
Seinäjoki is a town of 50,000 people and there were over 100,000 visitors for the Tango Festival. My humans had rented a small apartment for the weekend. A gentleman met us at the station to take us there. When asked before we came how he would recognize us, my mom said that wouldn’t be a problem as she would be accompanied by a very tall husband and a large black dog. Amazingly, he spotted us without difficulty.
When my humans went to tango, they left me alone in the apartment. They carefully placed all the stuffed toys on the top shelves so that I couldn’t get to them and do a a doggy-style autopsy. Knowing my habit of sneaking into the bedroom and sleeping on the bed, they closed the bedroom door.
After awhile I got bored and needed some kind of entertainment. I gave the apartment a thorough inspection and found a basket full of small stuffed animals. Opening the bedroom door wasn't very difficult. A strategically placed paw and - ooppss - the handle turned down. I picked up Winnie the Pooh, lied down on the bed and gave Winnie a mauro-style nose-job. Unfortunately my humans came home earlier than expected and caught me right in action. Next time they left the apartment all the suffed animals were put in the bedroom and the doorway was blocked with two chairs.
Virtually across the street was a park with a small river running through it. On the other side of the river, was a wilderness area that was absolutely beautiful and we walked there every day. The summer in the Nordic countries brings mosquitoes. This wilderness area was no exception. My human dad claimed that they were rather wimpy mosquitoes. They didn't bother me much, but my humans made the mistake a couple of times of walking without insect repellent. These mosquitoes just kind of buzzed around a lot and didn’t bite my dad too much. They did chow down pretty well on my mom but she is much sweeter than dad and me.
The trip back home to Stockholm was uneventful. All this tangoing and stuff was rather tiring so I was a quiet boy for few days. All and all it was a very pleasant trip.
Subscribe to:
Posts (Atom)