Olimme tässä jonkin aika sitten kylässä yhden ystävämme luona, joka ilmoitti Mauronkin olevan mitä tervetullein. Kohta saavuttuamme Mauro vatkasi häntäänsä liian vimmatusti ja onnistui piiskaamaan sohvapöydällä olleen kulhon pirstaleiksi lattialle. Emäntä lattiaa luututessaan yhtäkkiä kiljahti kauhistuneena ja siitä tiesimme, että Mauro oli koiramaisille tavoilleen uskollisena tehnyt lähempää tuttavuutta. Hän lykkää varoittamatta kostean nenänsä suoraan hameen alle - mikä ei ole erityisen suositty temppu naisten keskuudessa.
Ladymäisen ja varovaisen akitamme Lucyn jälkeen halusimme seurallisemman ja taputusystävällisemmän koiran. No, ollemme totisesti saanneet sellaisen. Päiväunille mennessä Mauro kysyy, josko hän voi tehdä seuraa ja oitis liimautuu kylkeen kiinni ja kiehnää nenä kainalossa kuin kissa konsanaan. Nähdessään hymynpoikasen hän käyttää heti tilaisuutta hyväkseen ja rojahtaa koko painollaan rinnan päälle ja nuolee onnessaan naamaasi. No, mehän halusimme taputusystävällisen koiran...
Oli miten oli, meille kylään tultaessa on on parasta olla pukeutumatta hameisiin tahi pyhäpukimiin. Jos Mauro on änge nenään paikkoihin, jonne sitä ei haluta, hän jättää housun punttiin tai hameen helmaan limaisen kuolavanan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment