Kylläpä aika rientää. Tuntuu siltä kuin vasta olisi ollut kesä ja nyt lehdet jo putoavat puista. Meitikka on ollut kiireinen poika ja olen käynyt ahkerasti koulussa joka maanantai-ilta. Yritän tehdä kotitehtävätkin mutta se homma sujuu vain suostuttelun voimin. Mieluiten lihapullien voimin, maksakarkitkaan eivät ole pahasta.
Koulu oli ihan ok, olkoonkin että opettaja pani meitikan käyttämään kuonokoppaa. Nyt minä sitten pääsen ulos vain kopalla varustettuna. Ikävä tunnustaa mutta olen menettänyt vähäisimmätkin haluni lähteä ulos. Kotiväen pannessa kenkiä jalkaan ja hakiessa hihnaa, minä sudin pöydän alle piiloon. "Tule, mennään kävelylle". Juu niin, siitä vaan, ihan vapaasti. Patikoikaa senkun sielu sietää. Meikäpoika pysyy kotona.
Olen ollut eläinlääkärissä tänään. Nenäni on vuotanut tässä jonkin aikaa. Ensin luulivat, että olen saanut jonkinmoisen mikroskooppisen nenäpunkin (yäk). Sain siihen patterin lääkkeitä, mitkä eivät tehonneet. Otin pillerit ilman mitään ongelmia, koska en millään voi vastustaa lihapullia. Edeltäjäni ei kuulemma langennut moiseen halpaan mutta - hei - minä olen vain seitsemän kuukautta. Ja poika. Kuinka julmetun terävä tässä oikein pitäisi olla...
Olin tänään koko päivän eläinlääkärillä. Meikäpoika nukutettiin, nenä huuhdeltiin ja kynnetkin leikattiin. Kurkkuakin taisivat rassata. Eläinlääkeri mutisi jotain jostain risoista ja koepalojen ottamisesta. Ei aavistustakaan, mitä hän sillä tarkoitti mutta kurkkua kirveltää vieläkin. Ja niin kirveltää kukkaroakin. En ole totisesti ollut erityisen voitokas sijoitus vakuutusyhtiölle.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment