lunta ja jäätä

Toissa iltana olimme menossa yhdelle mieluisimmista asian toimituspaikostani, kun satuin näkemään jonkun pusikossa. Joku ääliö oli piilossa pimeässä puun takana. En nähnyt muuta kuin kasvot katuvalon loisteessa. Se säikäytti meitikan oikein perusteellisesti ja niinpä isäntäni huomasi yhtäkkiä syöksyvänsä pää kolmantena jalkana meitikan perässä.

Olen tätä nykyä jo niin suuri, ettei meitkkaa enää niin vain pysäytetä. Siinä juostessaan isäntäni ajatteli selviytyvänsä tilanteesta aika hyvin, mutta yllättävät sadan metrin aidat eivät kuitenkaan ole erityisen suositeltava harrastus henkilölle, jolla on kaksi tekoniveltä lonkissa. Vasta parinkymmenen metrin päässä hän sai jarrutettua sen verran, että sai minut pysähtymään. Sain tietysti kuulla kunniani. Heti kun hän oli hiukan rauhoittunut, panin uudelleen raviksi ja toin meidät suoraan kotiin.


Talvi on vihdoin saapunut. Viime lauantai oli oikein kaunis aurinkoinen päivä ja sunnuntaina kaikki oli häikäisevän valkoista. Ulkona satoi lunta ja isäntäni vei minut heti ulos ihailemaan elämäni ensimmäistä ensilunta. En ensin oikein tiennyt, mikä oli homman nimi. Maa oli vielä liian lämmin ja lumi suli heti. Ei ollut ollenkaan helppoa saada suuria lumihiutaleita kiinni kielellä ja suureksi harmikseni ne sulivat heti pois.


Maanantainan oli kylmää ja kuivaa, ja tiistaina satoi vettä ja lämpötila putosi nollan tuntumiin. Sinä iltanan alkoi uudelleen sataa lunta. Maa ei edelleenkään ollut tarpeeksi jäätynyt mutta torstaina ja perjantaina yöt muuttuivat kylmemmiksi. lauantaina heräsimme lumivalkoiseen maahan ja lunta on tullut lisää sen jälkeenkin.

Nyt olen sitten vihdoinkin oivaltanut, kuinka hauskaa lumessa telmiminen on. Sitä voi aurata nenällä, siinä voi juosta ja hyppiä lumi pöllyten. Kävimme jälleen koirapuistossa ja meitikka vietti aikansa juoksemalla puiston päästä päähän. Onnistuin vohkimaan emäntäni lapasen ainakin kahdesti. Kyllä oli hauskaa nähdä ihmisteni ravaavan meitikan perässä saapaat lumessa sutien. Heittelin lapasta ilmaan ja syöksähtelin sen perässä. Pudottelin sitä vähän väliä maahan ja nappasin sen sitten viime tipassa ihan emäntäni nenän edestä.

Ongelmana on nyt sitten se, että lumessa myllääminen on niin hauskaa, että kerjään ulos vähän väliä. Ihmisteni on vaikeata tietää, milloin minun on pakko päästä ulos hoitamaan tarpeeni ja milloin haluan ulos vain huvin vuoksi. Tätä asiantilaa kesti eilen iltaan saakka.

Nyt meillä on sitten ehta lumimyrsky. Jäätävä keli ja kaamea tuuli. Meitikalla ei ole minkäänlaista tarvetta mennä ulos. Pakon edessä pyrähdän talon edessä olevalle parkkipaikalle, hoidan hommat niin pian kuin mahdollista ja hölkkään häntä suorana takaisin kotiin.

Lumi ja jää tekee kadut hyvin liukkaiksi. Sannoituskaan ei juuri auta, koska se jää helposti lumen alle. Isäntäni on jo kerran vetänyt saappaat sutien. Hän ei katsonut mihin pani jalkansa ja veti tietysti kuupat. Hän onnistui sentään suojelemaan keinnivelisiä lonkkiaan. Olin hyvin huolestunut hänen kaatuessaan enkä oikein tiennyt, mitä asiasta olisi pitänyt ajatella. Hänen oli vaikeata päästä ylös maasta ja se näytti hiukan huvittavalta, joten viattomuuksissani luulin hänen pelleilevän. Niin minä sitten nuolin hänen kasvojaan ja seisoin hänen päällään ajattelematta ollenkaan, kuinka vaikeata on nousta 42 kiloinen koira rinnalla kuolaten.