Muutama viikko sitten isäntäni päätti hankkia paikallisen ajokortin. Koska ajotesti pidettiin jossain kaukaisessa ja tuntemattomassa lähiössä, emäntäni lähti mukaan oppaaksi. He joutuivat siitä syystä jättämään minut yksin kotiin muutamaksi tunniksi, ja lähtiessään he luulivat olevansa meitikkaa ovelampia.
Pentuna ollessani ihmiseni ostivat minulle metallisen pentuaitauksen, joka koostui viidestä kokoontaitettavasta osasta. Ajokokeeseen lähtiessään he sitoivat aitauksen toisen pään kiinni muoviseen lentohäkkiini, jossa tapaan nukkua öisin. Aitauksen toinen pää työnnettiin syvälle seinän ja häkin väliin, jolloin häkin eteen jäi eräänläinen eteinen. Ihmiseni ajattelivat, että sillä tavoin minulla olisi hiukan enemmän liikkumavaraa ja myös paikka vesi- ja ruokakupille, jotka eivät enää lentohäkkiin mahdu. Hyvä ajatus mutta se ei oikein toiminut.
Ajokoe vei enemmän aikaa kuin he olivat luulleet, joten emäntäni päätti lähteä kotiin etuajassa. Kottin tullessa olin häntä ovella vastassa häntä vilkkaasti vatkaten. Mikä ihanan hölmistynyt ilme! Yritin parhaani mukaan näyttää mahdollisimman viattomalta.
Emäntäni syöksyi heti makuuhuoneeseen ihmettelemään, millä kumman konstilla olin päässyt sieltä ulos. Ei se ollut homma eikä mikään. Kunhan taittelin sievästi aitauksen häkkiä vasten. Eihän se ollut narulla kiinni kuin toisesta päästä. Sen jälkeen pääsin sängylle makuulle. Kotvan kuluttua sekin kävi tylsäksi, joten muutaman yrityksen jälkeen sain kuin saikin oven auki. Niin minulla oli sitten koko huoneisto käytössäni. En kumminkaan särkenyt mitään enkä edes syönyt huonekaluja. Ihmiseni eivät kumminkaan olleet asiasta erityisen ilahtuneita. Heistä ajatus 7 kuukautisesta pennusta, joka kykenee aukomaan ovia ja taittelemaan aitauksia, oli varsin pelottava. Nyt meitikka sitten lukitaan lentohäkkiin, joka kerta heidän lähtiessä ulos.
Tänä aamuna isäntäni lukiessa sähköpostiaan kävin ilmoittamassa hänelle, että oli aika aamu-unillemme. Hän tapaa tavallisesti jättää makuuhuoneen oven auki ja sulkea pääsyn sinne aitauksen avulla. Terävänä poikana minä ensin taittelin aitauksen sivuun, kiehnäsin itselleni mukavan paikan sängyn päällä ja menin sitten pyytämään isännän mukaan.
Luulen, että olen vihdoin onnistunut osoittamaan, että canet ovat pelottavan älykkäitä.
Monday, November 17, 2008
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment