Lomalla ollessa aika kuluu uskomattoman nopeasti. En tietenkään ole itse lomalla, emäntä se on se joka lomailee, ja siksi emme ole juurikaan viettäneet aikaa tietokoneen parissa. Tähän mennessä meillä on ollut aika onnistunut kesä.
Emäntäni yritti tässä jokin aika sitten saada minut uimaan tässä lähellä olevassa järvessä. En suin surminkaan uskaltanut ryhtyä semmoiseen. Järvihän oli täynnä kiukkuisia ankkoja, jotka läpsyttelivät kaula kenossa pitkin rantaa ja kaislikkoa. Ne siirtyivät kyllä hiukkasen, kun paikalle saapui ihmisuimareita mutta mielestäni ne (ankat) olivat edelleenkin aivan liian lähituntumassa. Sitä paitsi, vesi on märkää. Tassut kastuu, hyi inhottavaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että vesi kelpaa kuin korkeintaan juomiseen. Juu, on täällä satanutkin vähäsen. En pidä siitäkään. Sateella haluan toimittaa pakolliset hommat mahdollisimman nopeasti. Sitten pyörrän kiireesti ympäri ja laukkaan henkeni kaupalla takaisin sisälle. Kenelläkään ei tunnu olevan mitään sitä vastaan...
Löysimme jokin aika sitten koirapuiston. En osaa oikein selittää, missä se on mutta sinne mennään lähijunalla. Paikka on aidattu ja se on isomman puiston kulmassa ja siellä ympäristössä on aina jotain mielenkiintoista katseltavaa. Koirapuistokin on ihan ok. Voin juosta siellä vapaana ja välillä siellä on muitakin vanhempia koiria leikkimässä. Viime kerralla leikin sievän mutta lievästi ylipainoisen labradorinnoutajan kanssa. Se mokoma oli tosin enemmän kiinnostunut emäntäni lihapullakokoelmasta kuin minusta.
Minusta on tullut aika etevä junalla matkustaja. Rätisevä veturi, kolisevat vaunut, kovaäänisten kailotus ja ihmispaljous ei ole enää yhtä hermostuttavaa kuin aiemmin. Tarvitsen edelleenkin lihapullaterapiaa ennen kuin onnistun rauhoittumaan sen verran, että löydän mukavan asennon lattialta penkkien välistä.
Bussilla matkustaminen sen sijaan on yhtä kidutusta. Olen tullut siinäkin hiukan paremmaksi eikä minua sentään enää tarvitse kantaa sisään. On se silti inhottava tapa matkustaa. Koirien oletaan matkustavan bussin perällä, missä ei ole meitikalle minkäänlaista sopivaa paikkaa. Ei siellä ole kuin penkkejä penkkien perään ja olen jo nyt liian suuri änkeäkseni itseni niiden väliin - ja penkilläkään ei koirat saa istua. Käytävä taas on liian kapea ja siinä maatessani voi joku talloa häntäni tai tassuni tohjoksi. Niin että missä minun sitä sitten pitäisi olla?! Olenhan jo liian suuri istuakseni emännän polvella.
Oli miten oli, olen omasta mielestäni kumminkin aika fiksu hauva. Nukun nykyisin koko yön enkä millään muotoa ole mikään aamuvirkku. Heräilen siinä seitsemän ja kahdeksan välissä, mikä on ihmisteni mielestä kerrassaan erinomaista. Hekään eivät ole aamuvirkkuja... Minua ei enää panna nukkumaankaan liian aikaisin eli saan olla ylhäällä siihen asti kunnes on koko perheen aika mennä pehkuihin. Minua yritettiin kyllä "häkittää" kello hyvissä ajoin mutta annoin joka kerta hyvin äänekkään ja pitkäkestoisen iltakonsertin - "eine kleine Nachtmusik" ála Mauro. Olen erityisen etevä vimmatun ähellyksen säestämässä ärisevässä jodlauksessa. Tapaan kolisuttaa häkin seiniä ja ovea. Se antaa esitykselle hyvän säväyksen. Vahinko, ettei tähän voi liittää näytettä näistä taidoistani. Olen varma, että muutkin olisivat niistä yhtä vaikutettuja.
No comments:
Post a Comment