Minä tai Mauro

Hei, Hei,

Lausutaan “Hey” ja se on tavallinen ruotsalainen tervehdys. Meikäläiselle vei aikaa ennen kuin totuin siihen, koska “Hey you” ei ole tyypillinen amerikkalainen tervehtimistapa. Jos sitä paitsi on ollut armeijassa, niin on pikaisesti oppinut, että epämääräinen "Hey"-kiekaus on hyvin vaarallinen. Jos pysähtyy ja alkaa katsella ympärilleen, joutuu takuulla vapaaehtoistamaan itsensä johonkin erittäin epämiellyttävään tehtävään. Eli sitä oppii nopeasti olemaan kuulematta mitään ja jatkamaan matkaansa muina miehinä. Voi voi, kylläpä ajat muuttuvat...

Syksy on jo alkanut ja ilma on kylmempi kuin vakuutusyhtiön sydän. On tuulista ja sateista ja lämpötila on nopeasti pudonnut 20:stä asteesta 10:n asteen korville ja öisin vieläkin alemmas. Tiedän, että ystäväni New Orleansissa ja Tucsonissa luulevat, että meillä on jo talvi mutta siihen on vielä aikaa. Ilma viilenee päivä päivältä tai kuten eräs ystäväni tapasi sanoa: "Kohta on niin kylmä, että pallit jäätyvät."

Asiasta puheen ollen, Mauro on nyt saanut tuomionsa. Koska viime aikoina on ollut huonot ilmat ja koska Mauro luulee olevansa sokerista, emme ole voineet tehdä kunnon kävelylenkkejä. Testosteronitaso on niin ollen päässyt nousemaan hälyttäviin lukemiin ja Mauro on jytkyttänyt itsensä pahaan saumaan. Hän on ollut tavallista aggressiivisempi ja on jytkyttänyt ja pureskellut kaikkea mahdollista tavallista suuremmalla kiihkolla.

Lauantaiaamuna ollessani toisessa huoneessa kuulin vaimoni ärjähtävän koiralle, että perhekalleudet ovat nyt totisesti historiaa. Nämä raa'at sanat lausui kiltein ja herttaisin tuntemani nainen. Mauro on oikein sievä ja suloinen - kunnes hän saa yhden kohtauksistaan ja alkaa rytkyttää ja jytkyttää hullun kiilto silmissään ja iskeä hampaitaan mihin tahansa pehmeään kohtaan. Tällä kertaa vaimonikin silmät alkoivat seisoa päässä ja verisuoni tykyttää pahasti. Hän vannoi soittavansa eläinlääkärille heti maanantaiaamuna. Olen aikaisemmin yrittänyt puhua Mauron puolesta mutta katsahtaessani vaimoni kasvoja katsoin viisaimmaksi olla puhumatta mitään. Joku tässä talossa oli menettämässä perhekalleutensa ja parempi Mauro kuin minä. Olkoonkin että omillani on tässä elämän vaihteessa enää pääasiassa sentimentaalinen arvo, haluaisin silti mielelläni pitää ne hautaan asti. Olenhan jo poistattanut molemmat lonkat (tekonivel) ja haluaisin säilyttää vielä olemassaolevat osat koskemattomina. Seurasin siis Mauron esimerkkiä ja piilouduin pöydän alle, kunnes myrsky oli pyyhkäissyt ohitse. No, eläinlääkärille on jo soitettu ja Mauro saa pitää kalleutensa - fyysisesti. Hänelle tullaan antamaan piikki, jonka pitäisi vaimentaa ainakin pahin kiihko.

Mauro on nykyisin "teini-ikäinen" ja se luultavasti selittää paljon. Hän on siinä kehitysvaiheessa, jossa hän ei kuule mitään, ymmärrä mitään eikä tottele mitään. Ehkä tämä on se syy, miksi koulut niin mielellään suosittelevat ritalinia ja masennuslääkkeitä oppilaille. Niiden luullaan pitävän teini-ikäiset pojat kurissa ja herran nuhteessa lukioajan loppuun asti tai ainakin siihen asti, kunnes on aika muuttaa kotoa. Veljeni Bill, joka oli koko uransa aikana perusopettajana ja rehtorina, olisi asiasta varmaankin samaa mieltä. Mikäli on uskomista sanomalehtijuttuihin, näyttäisi siltä, ettei lääkitys tekisi pahaa opettajillekaan.

Olimme maanantaina ensimmäisellä toko-kurssilla (tottelevaisuuskoulutus). Meitä ei sentään heitetty ulos luokasta, mikä oli hyvä uutinen. Mauro oli tosin ehta oma itsensä ja yritti tarmokkaasti tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa halusivat ne sitä tai eivät. Ohjaajan tullessa lähelle Mauro ensin pissi tämän kengälle, hypähti sitten ylös ja antoi kuolaisen pusun. Ohjaaja ei ollut huomaavinaankaan mutta sehän ei tietysti Mauroon tepsi lainkaan. Odotamme mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Ongelmana on sekin, että Mauro oppii ja ikävystyy yhtä nopeasti. Se saa hänet hyvin pian etsimään vaihtoehtoista tekemistä, mistä ei yleensä hyvää seuraa.

Komentomme saattavat ulkopuolisesta kuulostaa hiukan sekavilta. Ne ovat nimittäin useammalla eri kielellä. "Sit" (istu) kuulostaa samalta sekä ruotsiksi että englanniksi. "Varsågod" (vapautuskäsky) on sen sijaan ruotsia, kun taas "tul" (tule tänne) on suomeksi. Meillä puhutaan siis sujuvasti sekä runglatia (Swenglish) että sunglantia (Finglish).

Mauro painaa nyt noin 34 kiloa ja on kokonaiset kuusi kuukautta vanha. Kävelemme joka päivä vähintäin kaksi tuntia. Pentuja ei kuulemma saa kävelyttää liikaa, koska ne ovat vielä kasvuiässä. Hän on edelleenkin hyvin pentumainen eikä ymmärrä, etteivät kaikki ihmiset tai koirat halua olla hänen ystäviään. Vietänkin paljon aikaa kiertäen mahdollisimman kaukaa vastaantulevia ihmisiä ja muita esteitä. Siihen tarvitaan varsin paljon lihasvoimaa ja olen parhaani mukaan yrittänyt pysäyttää hänen villeimmat intoilunsa. Pitää silti tunnustaa, että hänessä on pitelemistä. On sitä paitsi aika vaikeata kävellä 34-kiloinen jytkyttävä koira lahkeeseen liimautuneena. Asian voi tietysti ottaa positiivisestikin. Kaikki tämä liikunta on ollut hyväksi lonkkaleikkauksesta toipumiselle. Mauro ei tosin tarvitse yhtä paljon aikaa rasituksista toipumiseen kuin minä.

Mauron uudet aikuiset hampaat ovat oikein vaikuttavat. Hän ei enää aiheuta "body piercing" eli ylimääräisiä reikiä nahkaan mutta pureskelu ei siitä huolimatta ole juuri vähentynyt. Hän on vieläkin pentu ja haluaa maistaa ja teroittaa hampaitaan kaikkeen mitä nenän eteen osuu. Leluista ei ole kuin muisto jäljellä, kun Mauro saa ne hampaisiinsa.

Hän on jo nyt hyvin vahva ja pystyy vierittään suuriakin kiviä, joita on asetettu talonvieressä olevien puiden juureen. Hän on yrittänyt ahtaa niitä suuhunsakin siinä kuitenkaan onnistumatta. Luulen, että ystäväni, joiden tytär kasvattaa perhosia, ovat oikeassa. Olkoonkin, että perhosia ei voi kävelyttää hihnassa, ne eivät ainakaan nakerra huonekaluja tai syö puolta lehmää päivässä. Naapurin lapsilla taas on suuri, ruskea kani, jota viedään hihnassa ulos. Vaimoni mukaan nykyään on olemassa myös kani agilitya. Kysymys on: kani kotieläimenä - jytkyttävätkö nekin?

PS. Toko-koulutuksen ohjaaja suositteli lämpimästi yksityistunteja. Aloitamme heti tänään