Vanhempia pitää kunnioittaa

Olemme olleet koirapuistossa kolme kertaa tällä viikolla. Se on hiukan rasittavaa mutta tekee hyvää sekä Maurolle että meille. Mauro saa kerrankin juosta ympäriinsä sydämensä halusta ja säsyttää itsensä oikein kunnolla. Väsynyt koira on rauhallinen koira. Puistossa käynti on myös hyvä keino sosiaalistaa häntä muihin koiriin.

Tämän viikon ensimmäisellä retkellä tapasimme neitokaisen, jolla oli mukana kaksi mopsia. Nuorempi niistä leikki Mauron kanssa ja yritti parhaansa mukaan sietää Mauron taipumusta olla päällepäsmärinä. Vanhempi herra Mopsi ei moista siivotonta käytöstä hyväksynyt lainkaan ja pani etujalkansa kenoon Mauron rintaa vasten ja päästeli ärräpäitä oikein raikuvasti. Tämän jälkeen noin 10 kg herra Mopsi jahtasi 35 kg cane corsoa pitkin ja poikin ja näytti nappulalle mistä kana pissii. Se oli hyvä opetus Maurolle. Ei se ole aina koosta kiinni. Vanhempia pitää kunnioittaa.

Ollessamme toista kertaa puistossa tapasimme rouvan, jolla oli mukanaan napolin mastiffi Nero. Napolilaiset ja cane corsot ovat serkuksia olkoonkin, että napolilaiset ovat paljon suurempia ja jykevämpiä. Nero oli muistaakseni viisi vuotta ja painoi varmaan lähemmäs 80 kg. Tämä uros oli giganttisen suuri ja hänellä oli kaunis, kiiltävä, harmahtava turkki.

Mauroa alkoi tietysti heti lapsettaa ja Nero kääntyi ensin kohteliaasti poispäin yrittäen rauhoittaa intoilevaa pentua ja kun se ei auttanut, hän ryhtyi leikkiin mukaan. Mauro heittäytyi tapansa mukaan aivan mahdottomaksi ja mastiffi alkoi lempeydestään huolimatta hiukan väsyä Mauron holttimaan käytökseen. Napolilainen käytti hyväkseen suurta kokoaan ja tyrkki pelkällä läsnäolollaan pentua pois jaloista. Yhdessä vaiheessa näytti melkein sitä kuin hän olisi istahtanut Mauron päälle. Joka kerta Mauron yrittäessä dominoida tämä vain kääntyi ympäri ja jo pelkällä koollaan kumosi intoilevan pennun. Toisinaan koolla on väliä.

Vähän ajan kuluttua paikalle saapui paimenkoira omistajineen. Tämä pysytteli viisaasti poissa suurikokoisempien mastiffien jaloista. Toisinaan hän kuitenkin heittäytyi leikkiin mukaan ja kiroili Maurolle mehukkaasti tämän ollessa liian kovakourainen.

Tärkeä opetus. Koirapuistossa omistajien on syytä pysyä loitolla. Molemmat mastiffit ja paimenkoira juoksivat napolilaisen omistajan kumoon niin pahasti, että tämä lähtiessään nilkutti toista jalkaansa.

Kolmannella käynnillä tapasimme kolme afgaania omistajineen. Nämä päästivät vanhimman niistä juoksemaan Mauron kanssa. Eilinen napolilainen oli koostaan huolimatta varsin nopea ja sulavaliikkeinen mutta Maurolla ei siitä huolimatta ollut mitään vaikeuksia pysyä tahdissa mukana. Afgaani sen sijaan oli aivan toista maata. Tämä hypähteli ympäriinsä kotvan aikaa ja alkoi sitten juosta kilpaa Mauron kanssa. Mauro ravasi kieli ulkona minkä kintuistaan pääsi ja ehti tuskin nähdä afgaanin perävalot ennen kuin tämä oli jo kääntynyt ympäri ja juoksi Mauroa vastaan. Mauro yritti parhaansa mukaan oikaista mutta jäi siitä huolimatta jälkeen.

Afgaani juoksi uskomattoman nopeasti ja kevyesti ja kykeni kääntymään 180 astetta melkein postinkortin kokoisella alueella juurikaan hidastamatta. Sitä oli ilo katsella. Afgaanin seisovaa lähtöä katsellessa Mauron kasvoilla oli lievästi hölmistynyt ilme. Hän on nimittäin tottunut olemaan suurin, kaunein ja nopein. Hän oli kerrankin joutunut vastakkain koiran kanssa, joka hengästymättä kykeni hölkkäämään hänen ohitseen. Hyvin tarpeellinen opetus pienelle pennulle. Mauron käytös olikin oikein kohteliasta ja kunnioittavaa tätä vanhempaa ja vikkelämpää urosta kohtaan.

Näiden retkien ongelmana on se, että ne ovat ylen rasittavia meillekin. Maanalaisella matkustaminen Mauron kanssa ei ole suurempi ongelma mutta Mauron kanssa leikkiminen ja käveleminen väsyttää meitäkin. Asian hyvä puoli on tietysti se, että kotiin palatessamme meillä on hihnan päässä hiljainen poika. Meillä ei siinä vaiheessa ole itselläkään enää energiaa pitää häntä silmällä.