We have continued our training in the art of traveling with the public transportation. This time we have advanced to commuter train. It went only to the next station, but this trip involved getting in the station, pass the ticket control, get on the platform and get exposed to the rattling incoming train on the other side of the platform.
Olemme jatkaneet julkisilla matkustamisen harjoittelua. Tällä kertaa kohteena oli paikallinen sähköjuna, jolla mentiin seuraavalle asemalle. Lyhyt matka mutta siihen sisältyi monta jännittävää ja hermostuttavaa osaa. Piti mennä asemalle, lipunmyynnin ohi, sitten laiturille ja piti vielä kohdata vastakkaiseen suuntaan menevä junakin ja se ritisi, ratisi, rutisi ja kolisteli tullessaan.
Oh yes, I was a good boy and walked bravely in the station and on the platform. I even greeted couple of people waiting for the train and admiring me. Well, I am a handsome boy... Unfortunately I didn't master the actual getting inside the train part. Mom had to carry me. After all, it is pretty scary thing. It makes all kinds of weird loud noises and it smells strange too. Not to mention all the people it is carrying. How am I supposed to know if they are friendly or not? Better sit on my folks lap, I think. I was slightly nervous at first, but it is difficult to stay nervous when chewing a meat ball.
Juu, olin kiltti poika ja kävelin rohkeasti asemalle ja sitten laiturille. Onnistuin jopa tekemään tuttavavuuta parin junaa odottavan ihailijan kanssa. Olenhan komea poika... Valitettavasti en kuitenkaan uskaltanut nousta itse junaan vaan minut piti kantaa sisään. Juna, se on kamalan pelottava kapine, josta tulee kummia ääniä ja se haiseekin epämiellyttävältä. Sen lisäksi siellä on julmetusti vieraita ihmisiä ja mistä sitä tietää, ovatko ne kaikki ystävällisiä. Turvallisinta istua sylissä, luulisin. Olin siis hiukan hermostunut mutta on hyvin vaikeata olla jännittynyt ja pureskella lihapullaa samaan aikaan.
After we out of the train, I had a minor accident in the ticket hall. Luckily my folks were prepared for it and had a bag full of plastic trash bags and paper to wipe off incriminating evidence. So, no harm done.
Junasta poistuttaessa meitikalle tuli pieni vahinko. Onneksi ihmiseni olivat varautuneet moiseen onnettomuuteen ja kassista löytyi talouspaperirulla ja roskapusseja, joten vahingosta ei jäänyt esille mitään näkyviä todisteita.
These trips tend to be quite tiring. There are so many different sounds, sights and smells for my poor little brain to process. Better hide under the desk and take a long nap.
Nämä retket ovat kovin väsyttäviä. Niihin kuuluu kaikenkarvaisia uusia ääniä, nähtävyyksiä ja hajuja. Pienet aivoparkani ovat ihan uuvuksissa yrittäessäni ymmärtää kaikkea mitä tapahtuu.
No comments:
Post a Comment