Seinäjoen tangomarkkinoilla

Voi pojat, kyllä on ollut kiireinen kesäloma. Kävimme Suomessa heinäkuun puolivälissä ja se oli oikein jännää. Olen matkustanut laivalla pari kertaa ennenkin mutta se on aina yhtä hermostuttavaa suurine ihmislaumoineen ja kolisevine matkalaukkuineen. Hyttiin päästyä tuntuu heti mukavammalta. Olin laivamatkan aikana oikein kiltti poika enkä yrittänyt ängetä isännän viereen muuta kuin pari kertaa. Tämä oli tosin sitä mieltä, että sänky oli liian kapea meille molemmille, joten minua sinne ei tarvittu. Sain siis maata lattialla.

Matkustamme yleensä yölaivalla, koska se sopii paremmin vessa-aikatauluuni. Joudumme tosin käymään pikakeikalla terminaalin edessä juuri ennen laivaannousua ja aamulla pitää ravata takahampaat kelluen pikapikaa ulos. Ensimmäisellä matkalla en ihan ehtinyt ulos saakka vaan paria viimeistä metriä meitä seurasi pienehkö vetinen vana. Tällä kertaa moista vauriota ei kärsitty, sillä olenhan jo iso poika.

Vietettyämme muutaman päivän ihmisisovanhempieni luona lähdimme junalla Seinäjoen Tangomarkkinoille,

Olin junamatkan ajan hämmästyttävän rauhallinen. Koiranomistajille oli varattu oma vaunu ja siellä meitä oli muutama. Yksi Jack Russell yritti aito russelimaisella ärhäkkyydellä haastaa riitaa kenen kanssa tahansa ja vieressä istuva minipuudeli rähisi minulle heti tullessani liian lähelle. Minkä minä sille voin, jos penkit olivat niin lähekkäin. Minä painan 48 kg enkä millään mahdu emännan polvelle istumaan enkä ylipäätään mahdu mihinkään pieneen koloon makuulle. Yritin parhaani mukaan olla kiinnittämättä rähisijöihin mitään huomiota ja nukuin mahdollisimman paljon. Junanvaihto Tampereella meni sekin ihan hyvin.

Seinäjoella asuu noin 50,000 ihmistä ja tangomarkkinoiden aikana siellä on sellaiset 100,000 kävijää. Isäntäväkeni vuokrasi pienen asunnon siksi viikonlopuksi ja asunnonhaltija lupasi tulla hakemaan meidät asemalta. Kysyessään miten meidän tunnistaa emäntäni vastasi, ettei se ole mitenkään vaikeata. Hänen puolisonsa on julmetun pitkä ja heillä on yhtä julmetun suuri musta koira. Kuten odottaa saattaa meidät tunnistettiin asemalta heti.

Isäntäväkeni lähtiessä tangoilemaan minut jätettiin yksin asunnolle. He piilottivat kaikki pehmolelut, jotta en saisi kiusausta suorittaa niille koiramaista ruumiinavausta. Tietäen haluni livistää makuuhuoneeseen sängylle makaamaan he katsoivat viisaammaksi sulkea myös makuuhuoneen oven.

Jonkin ajan kuluttua minua alkoi tylsistyttää ja aloin etsiä meitikalle sopivaa ajankulua. Ensin tutkin asunnon läpikotaisin ja tunkiessani nenääni joka paikkaan satuin löytämään korin pieniä pehmoleluja, joita isäntäväkeni ei ollut huomannut. Makuuhuoneen oven avaaminen ei ollut kummoinenkaan konsti. Strategisesti sovitettu hypähdys ja - vot - ovenkahva painui alas ja ovi aukesi. Hypähdin sitten sängylle tutkimaan Nalle Puhin sisälmyksiä. Valitettavasti isänsäväki tuli kotiin liian aikaisin ja sai minut kiinni itseteossa. Nalle Puh oli kuolainen ja sen nenä oli halki. Seuraavalla kerralla kaikki pehmolelut pantiin makuuhuoneeseen ja sen oven eteen ilmestyi pari tuolia.

Asunnon lähellä, miltei tien toisella puolella, oli suurehko puisto, jonka halki virtasi pieni joki. Joen toisella puolella oli hyvin kaunis metsäalue ja kävimme siellä joka päivä kävelyllä. Pohjolan kesän vitsauksena ovat tosin hyttyset mutta isäntäni mukaan täkäläisistä hyttysistä ei ole juuri mihinkään - ainakaan louisianalaisiin verrattuna. Minua ne mokomat eivät juuri vaivanneet, eivätkä isäntääkään pahemmin. Emäntäni valitti sitten sitäkin enemmän.

Matka takaisin kotiin Tukholmaan oli tapahtumaköyhä. Kaikki matkustaminen ja tangoileminen oli kovin rasittavaa ja niinpä minä olin muutaman päivän aika hiljainen poika. Kaiken kaikkiaan meillä oli kumminkin aika mukavaa.